12/13/2014

Erilainen joulukiire

Joulu on vissiin tulossa, mutta eipä siltä tunnu, vaikka ollaankin ehditty kuusi koristella ja matot, viltit ja tyynyt vaihdettu punaisiin. Totesin tuossa, että ehdin viettää vain kaksi vapaapäivää ennen joulua tässä reilun kahden viikon aikana, ja niinäkin päivinä on koulua. No mutta toisena vapaana, maanantaina, ehdin käymään kaupassa, ja koska otan chillisti lahjojen kanssa, saan ne kaikki loput hankittua ruokakaupasta. Kaikki ei-syötävä on jo tilattu ja melkein saapunut perille ja ehtinyt pakettiinkin asti. Ruokaakaan ei tarvitse ostaa ja joulusuklaat hoidettiin jo työpaikan jouluparaatissa alennuskuponkien kera. Mikään kiire ei siis ole, ja hyvin ehdin tehdä kaiken, vaikka onkin vain kaksi vapaata. Kiire on kuitenkin kova päästä nukkumaan ja tekemään omia hommia, kuten pelaamaan, lukemaan tai päivittämään blogia. Kiire oli ja on saada kouluhommat valmiiksi kaiken työn keskellä. Kiire on saada kämppä siivottua ja tukka värjättyä. Toivottavasti itse joulusta tulee kuitenkin ei-näin-arkinen ja kiireinen, ja että muut pääsee tunnelmiin viimeistään näillä meidän kuusen kuvilla.
Hyvää lucianpäviää! Tulispa sitä valoa vihdoin.

12/12/2014

Oak Island

Yli vuosi sitten, kun Our Last Night pledgesi (eli keräsi rahaa) uuteen levyyn sa sen nauhoittamiseen, osallistuin itse ostamalla vinyylin, sillä CD:tä ei ollut valikoimassa. No tässä vuoden aikana oon ehtinyt nauttia levystä ja sen akustisesta versiosta digitaalisena sekä päässyt näkemään bändin livenä Pariisissa. Varmaan kymmenen sähköpostia on pomoteltu edes takaisin, ja välillä kävi mielessä, että miksen ostanut jotain helpompaa, esimerkiksi college -paitaa (jotka oli muuten tosi hienoja, yhyy) sillä vinyyliä ei kuulunut. Melkein jo luovutin sen suhteen, ja totesin, että mielellään siitä pelkästä digitaalisesta levystäkin olisin voinut maksaa. Kuitenkin noin viisi viikkoa sitten sain sähköpostiin tiedon, että levyt on vihdoin tullut painosta ja että jengi alkaa signaamaan niitä heti, kun pääsevät kotiin. Tänään kolahti luukusta vihdoin noutolappu. Kyllä tää on ihana, kannatti odottaa!
Yli vuosi siinä meni, mutta nyt se on minun!

Ei oo hirveästi mulla muutenkaan ollut onnea vinyylilevyjen kanssa. Viime jouluna tilasin joululahjojen yhteydessä itselleni ADTR:n Attack Of The Killer B-Sides seiskatuumasen, jossa luki aina vain verkkosivuilla että toimitetaan jälkitoimituksessa. No otin lafkaan yhteyttä tuossa alkusyksystä, ja koko tilaus oli kadonnut jonnekkin. Varastolta löytyi yksi kappale, joka saapui onneksi jo parin päivän päästä kotiin, ja ihan oikeaan osoitteeseenkin. Toivottavasti ennakkotilaamani paketti Enter Shikarin uudesta levystä sentään saapuu ajallaan. Sekin paketti nimittäin sisältää vinyylin. Valkkasin sen kalliimman, joka just sisältää sen, koska haluan kai kiduttaa itseäni :D Noh, en ole pitkään aikaan ostanut itselleni mitään, joten se saa nyt olla mun ennenaikainen ja samalla myöhäinen joululahja.

12/02/2014

USA Pt. 11 - LA: Pasadena

Nyt taas pitkästä aikaa reissupostauksia. Oon kiertänyt kuvakansiot kaukaa, koska jotenkin oon ajatellut, että kuvia on ihan hirveet määrät. Nyt otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja totesin että ei tässä seuraavassa satsissa ollut paljon yhtään kuvia, joten nopeasti sain käytyä läpi.

Edellisen tekstin oon kirjoittanut rantapäivästä. Seuraavana päivänä suunnattiin vähän kaupunkisempiin maisemiin ja Big Bang Theory -fanina halusin käydä katsastamassa Pasadenan, vaikkei sarjaa kyllä olekaan siellä kuvattu. Pasadenasta löytyy kuitenkin yksi losin parhaimpia sarjakuvakauppoja (paras jossa me käytiin) ja pitihän tuo legendaarinen Cheesecake Factory testata. Kiva rauhallinen päivä, shoppailua ja hengailua ilman kiirettä minnekään.
 Otettiin tuollainen overground -juna, Union Stationilta, sillä se oli suorin ja helpois reitti perille.
 Pasadena on hirveän kaunis paikka, asuisin varmaan tuolla, jos Losiin muuttaisin.
 Käytiin ihan ensiksi tosiaan katsastamassa Comics Factory, joka on TBBT:n näyttölijöiden mukaan THE sarjakuvakauppa, jossa kannattaa käydä. Kyseessä ei siis ole sama kauppa, joka näkyy sarjassa, vaan muuten vain paljon mainosta sarjan myötä saanut putiikki. Ja ihan oli maineensa veroinen! Saatiin metuolla varmaan yli tunti kulutettua. Sampsa sai vielä jotain alennusta, koska osti niin paljon kaikkea :D
 Allekirjoittaneen loma-asu kyseisenä päivänä.
 Suunnattiin seuraavaksi Cheesecake Factoryyn syömään. Tämä(kään) ei ollut sama tai edes samanlainen, joka näkyy sarjassa. Ruokalista oli kuitenkin lupaava ja kyllähän piti päästä maistamaan muutamaa kuuluisista juustokakuista. Ihan ansaittua mainosta saanut tämäkin paikka.
 Vähän samantyyppiset ruuat kuin Hard Rockeissa. Syötiin kummatkin pihvit ranskalaisilla. Alkupalaksi tilattiin oikein herkkua pretzel -kanaa. Ne oli siis vain pretzelinmuruilla kuorrutettua kanaa tikussa, tosi yksinkertaista mutta niiiiiin hyvää.
 Jälkkäriksi sitten tämmönen monsteri.
 Sinne se upposi. Ai että miten hyväää. Slurps.
 Seuraavaksi sitten vähän shoppailtiin. Suurin osa tämän tytön shoppailuista keskitty Forever 21:iin, sillä siellä oli jotkut ihan älyttömät alennukset, joista en edes kyllä tiennyt, ennen kuin olin maksanut ostokseni. 
 VANS -kaupassa kuolailtiin vähän popoja. Oi mä niin haluun tällaset mun pojalle sitten joskus! Tai miksei tytöllekin. Mutta poikia mä haluan :D
 Lopuksi kierreltiin vielä itse kaupunkia.
 Pasadenassa ei loppujen lopuksi mitenkään hirveän paljon tähtävää tai tehtävää ollut, joten lähdettiin takaisin päin. Päätettiin kuitenkin shoppailutunnelmissa käydä kääntymässä Glendalessa, jossa sijaitsee Galleria -ostoskeskus. Vaihtobussi pysähtyi keskelle ei mitään jollekin tämmöiselle ihan perinteiselle kotikadulle, jossa ihastelin asumuksia ja niiden pihoja. Kadun nimi taisi olla Linda Rosa avenue.
Tässä vielä pikainen otos Glendale Galleriasta. Käytiin tuolla vielä ihan vikana päivänä ostamassa Sampsalle reppu ja syömässä Panda Expressissä, josta sai ehkä maailman parasta ruokaa. 

Kyllä mä vielä joskus nämä tekstit loppuun asti pääsen. Voiton puolella ollaan jo.

11/27/2014

18NOV2014 + 27NOV2014

Tässä parit asukuvat kuluneelta kuulta. Tässä myös sovellutuksia kampauksista, sillä en nykyään jaksa nousta enää kellon soidessa ylös, joten on pakko keksiä kiireessä jotain, miten saa itsensä näyttämään ihmiseltä. Yleensä mun hiustenlaitto koostuu tupeeraamisesta ja hiusten vääntämisestä pois silmiltä jollain keinoin. Näinä päivinä tukka oli kivasti, mutta ei se tuuheus, pöyheys ja kivous oikein tallentunut filmin puolelle. Mutta tulipahan kuvattua, joten tässä nämä.

Eka asu on parin viikon takaa. Sain jostain inspiksen yhdistää tuon Jenkeistä pilkkahintaan haalimani tekonahkaliivin tuon ylipitkän tunikan kanssa. Tunikan kanssa sopii parhaiten kuvioidut ja kirjavat leggingsit, mutta ajattelin kerrankin pukea päälle vain mustavalkoiset pökät, vaikka onhan nuokin aika busy. Harmi, että keinonahka on niin hirveän hiostavaa, tykkään meinaan tuosta liivistä ihan simona. Eikä tosiaan rokottanut lompakkoa kuin muutaman dollarin verran.
 tunic, Cubus / leggings, H&M / vest, Forever 21 / Necklace, Gina Tricot

Toka asu on tältä päivältä. Käytiin eilen kurkkaamassa Parkway Drive Circuksessa, ja koska eilen hiuksen oli swipettu sivulle, niin toistin saman tänään, koska onhan se siis liian suuri vaiva joko kihartaa toinen puoli tukasta tai suoristaa tuo toinen, jo yöllä vähän auennut puoli. Viidessä minuutissa aamulla keksin vain solmia huivin päähän ja vähän tupeerata ja heittää lakat takkukasaan.
top, Hot Topic / Cardigan, H&M / jeans, Only / necklace, Gina Tricot

Tällä kertaa en sen kummempia tarinoi. Ostettiin tänään joulukuusi, sillä ens viikolla alkaa joulukuu ja saan avata mun Transformers -kalenterin! En sisnänsä odota joulua, mutta joululomaa kylläkin, oujee! Nyt meen vielä hetkeks jatkaa Unchartedia (oon ihan lopussa) ja sit meen nukkumaan, jotta ehkä jaksan taas huomenna herätä suht ajoissa kouluun.

Kertokaa vaikka tykkäättekö kampauksista?

11/24/2014

Home sweet home

Vietin pidennetyn viikonlopun parhaan ystäväni luona Tampereella ja vaikka oli supermegakiva viikonloppu, oli silti kiva tulla puhtaaseen kotiin. Ihan omaan sellaiseen. Tätä oon kaivannut. En koskaan HOASilla asuessa kokenut kämppää kodikseni, ja täällä omistusasunnossa nyt pari kuukautta asuneena tuntuu jo paljon kotoisammalta kuin koskaan vuokralla. En tiedä, että onko se se tieto siitä, että kaikki on omaa, vai se että kämppä on ihan omannäköinen vaiko se, että jaan tän paremman puoliskoni kanssa. Mutta ehkä kaikista tärkeintä on se, että paikka tuntuu kodilta.

Saatiin vähän aikaa sitten vihdoin lamput kattoon, ja in order että saatiin olkkarin lamppu paikoilleen, piti siirtää huonekalujen järjestystä. Huone on nyt paljon avoimempi ja kämppä alkaa tuntua jo lähes valmiilta, vaikka taulut nojaileekin seiniin ilman nauloja ja matot puuttuu lähes kaikista huoneista. Tässä nyt kuitenkin tunnelmakuvia siitä, mikä minulle on koti.
Olohuoneen sohvanurkka. Kävin Ikeasta ostamassa meille vähän väriä kotiin, mutta päädyin harmaisiin tyynyihin, jotka sopii meidän seiniin. Onneksi kaikki värillinen materia kuitenkin piristää huonetta. Matot puuttuu, joten vielä on aika synkkää, mutta kyllä pelkästään nuo harmaat tyynyt mustaa sohvaa vasten piristi huoneen ilmapiiriä roimasti. irpparilta haalitut valokuvakehykset ammottaa vielä tyhjyyttään, mutta idea siitä, millä ne täytän on jo valmiina.
 Nyt kun ruokapöytä näkyy jokaiseen huoneen kolkkaan, valaisee ruokailuryhmän valkoiset tuolitkin huonetta reippaasti. Haluisin tuohon jotkut kivat värikkäät tabletit tai pöytäliinan, mutta toistaiseksi mennään mustavalkoisella linjalla, niin kuin lähes koko kämpässä. Taulukin sai vihdoin paikan, tosin pidike vielä puuttuu.
 Keittiö on suoraan mun unelmista. Stainless steel appliances, tummaa puuta ja musta kivilattia sekä graniittitasot. En tiennyt, että näin täydellinen keittiö on edes olemassa. Säilytystilaa on niukasti, mutta laskutilaa onneksi runsaasti, ja sen sai koristeltua nätiksi käyttötavaroilla. Keittiöönkin haluisin kaapit jääkaapin yläpuolelle, se ratkaisis viimeisetkin säilytysongelmat.
Ois voinu tietty täyttää hedelmäkulhon ennen kuin kuvauttaa siitä lähikuvia.
 Makuuhuoneessa onkin sitten eniten väriä, joten sallin mustavalkoiset rohmuamiset sinne. Kirkkaan turkoosit verhot värittää huonetta reippaasti, mutta ei valaise melkein nimeksikään, joten runsaat valkoiset raidat kyllä tuo sitä valoa, varsinkin sitten kun saadaa matot hankittua. Ei ehkä raidallisia, mutta valkoiset sopii ihan hyvin sekä verhoihin, että raitoihinkin.
 Veski on kuitenkin mun lemppari. Tosi lämpöinen väritys eikä liian synkkä. Tunnelmaa saa säädettävillä ledeillä. Ja ah, meillä on oma pesukone! Ja tosi reippaasti säilytystilaa nätisti teljettynä noitten peilikaappien sisään. Suihkussa on yksi kulmahylly, johon saatiin kaikki tarvittavat pesuaineet, vaikka ensiksi vähän epäilinkin. Pyykkikori jää nätisti verhon taakse piiloon.
Lintu vartioi käsisaippuaa. Aivan liian hellyyttävä yksityiskohta jättääkseen kuvaamatta.

Tämmöisessä olis tarkoitus asustella varmaankin seuraavat viisi vuotta. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta en halua edes ajatella sitä haikeutta, minkä joudun kohdata, kun täältä muutetaan joskus pois. Paljon muutoksia tullaan tekemään varmasti, mutta kyllä tällaista luukkua kehtaakin muokata, kunnes siitö saa täydellisen. 

Mitä mieltä muut on?

11/17/2014

Entertainment

Ai terve vaan! Sen lisäksi, että oon käynyt tunnollisesti koulussa tekemässä jakkuharjoituksia ja viettänyt aikaa töissä en yhtään sen enempää kuin normaalistikaan, on mun vapaa-ajan vienyt jokin niinkin huono tekosyy kuin viihde. Oon lumoutunut lapsuuden sarjakuvien, nuortenkirjojen ja seikkailupelien pauloihin, ja tästä syystä esimerkiksi blogin päivittäminen on taas jäänyt. 

Aloitin blogin silloin, kun mulla oli tosi vähän mitään harrastuksia, en lukenut kirjoja, en pelannut vielä enkä edes seurustellut, joten kaikki vapaa aika kiteytyi tähän mun blogiin. Edelleen kirjoitan tätä mielelläni, on niin kiva suoltaa itsestään kiinnostukset ulos ja päivittää kivat asut tänne muistiin, matkakuvista nyt puhumattakaan. Jotenkin sitä ihan oikeaakin elämää on kuitenkin rakentunut netin ulkopuolelle, joten luonnollisesti blogi on jäänyt vähän taka-alalle. Kuitenkin se on aina sellainen, jonne palaan.

Päätin nyt siis palata ihan tällaisiin superarkisiin teksteihin, joiden kohdalla aina vanhojakin tekstejä selaillessa tulee hyvä fiilis. Näistä näkee ihan suoraan tekstiäkin lukematta, että mitä siihen aikaan on elämään kuulunut. Tähän asti oon nimittäin pohjannut jo pitkään blogini vain asukuvien ja matkakuvien varaan, ja nyt kun ensimmäisille ei aina ole aikaa ja toiset alkaa valua loppuun, niin oli keksittävä jotain muuta. Ja mikä olisikaan parempi aihe arkiblogille kuin itse arki ja sen täyttävät pienet kivat jutut.
 Kaikista eniten mun aikaa viimeaikoina on kuluttanut vanhojen W.i.t.c.h. -lehtien läpilukeminen. Aloitin muutama viikko takaperin aamupalalla ja välipalalla pikaisesti lueskellen, mutta nyt nämä vuosikymmenen vanhat lehdet on valloittaneet jo sohvan ja sängynkin. Oon nyt numerossa 54 ja vielä olis varmaan 40 jäljellä. En vaan tiiä onko meillä nuo kaikki, vai onko niitten ostaminen lopetettu tyystin kesken. Loppuaikoina kun näitä luki vain mun sisko, eikä tuo nuorukainen tainnut olla yhtään niin kiinnostunut lukemisesta kuin minä samanikäisenä.
 Huomaahan näistä, että ovat ehkä vähän nuoremmille suunnattuja, mutta kyllä mä vielä samaistuin sen verran, että jäin koukkuun. Näkee noista meinaa senkin, että sarja on aloitettu silloin kun olin itse vielä ala-asteella, nykyään kun tuo meininki on ihan eri luokka.
 Oonhan tietenkin kolunnut vähän vanhemmillekin tarkoitettua aineistoa läpi. Oon kasvanut jopa teini-ikäiseksi. No tykkään ylipäätään nuorten kirjallisuudesta paljon enemmän kuin aikuisten kirjoista, voi johtua siitä, etten vielä ole löytänyt sitä omaa tyylisuuntausta niissä. Nuortenkirjoissa just nää maailmanlopun jälkeiset meiningit, nälkäpelit ja outolinnut, on niitä mistä nautin eniten. Samaan kategoriaan menee Maze Runner -sarjakin.
 Aloin lukemaan kirjasarjaa tossa syksyn alussa, ja tykästyin tuohon ekaan ihan hirmuisesti ja odotin elokuvaakin kuin kuuta nousevaa. Ennen kuin pääsin kuitenkin valkokankaan apajille, piti ruokkia itseäni kirjasarjan muilla osilla. Scorch Trials oli ehkä mun suosikki, kolmas osa taas tuttuun tapaan tylsin. Neljäs, joka siis sijoittuu aikaan ennen ykköstä, on tosi erilainen ja paljon raaempi, mutta selittää kyllä viimeisetkin asiat, jotka jäi trilogiassa paljastamatta. Ja se elokuva sitten vihdoin kun sen pääsi katsastamaan: silkkaa täydellisyyttä! Tosi hyvä adaptaatio kirjasta. Juttuja oli muutettu, muttei liikaa, ja kaikki jotka vaihettiin, pystyy selittämään loogisesti, jä meikäkin näin kirjasarjan epävirallisena fanina nautti elokuvasta täysin siemauksin, eikä tullut yhtään sellasta "paljon parempi kirjassa" kommenttia elokuvan jälkeen.
 Seuraava aluevaltaukseni onkin sitten nuorten rakkaustarinat ja mielenterveysongelmat. Muistuttaa hieman Catcher In The Ryeta ja yliluonnollisuudella väritetty juoni vetoaa ainakin muhun koukuttavasti. Ensimmäisestä osasta pidin kovasti, tosin viidestäsadasta sivusta vois pudotta parisataa pois, jolloin juonen kulku olisi ehkä joutuisampi.
 Toista osaa nyt lueskellessa, en oo vielä ihan varma, että minne sarjan ratkaisu on menossa. Osa musta ajattelee, että Mara puhuu totta, ja ei siis vain koska itse uskoo siihen, vaan koska oikeasti tekeillään on jotain yliluonnollista, osa taas katsoo asiaa perheen kantilta, elikkä kaikki tapahtuu päähenkilön pääkopan sisässä kuvitteellisesti. Lueskelen näitä yleensä bussissa matkalla töihin ja töistä sekä kouluun, joten saan vain muutamakymmentä sivua ahmittua kerralla, vaikka kirjan kirjoitustyyli vaatisikin ehkä sellaista kunnolla sohvan nurkkaan käpertyneenä keskittymistä.
 Oon mä muutakin tehnyt kuin lukenut! Pelasin vihdoin The Last Of Usin läpi, eihän siitä ookaan kuin yli vuosi kun sen aloitin. Piti alottaa uudelleen tuolla remasteroidulla, koska en muistanut juonesta mitään ja se normiversio on lainassa Sampsan isoveljellä. Mutta onneksi aloitin alusta, sain meinaan keskityttyä paljon paremmin tällä kertaa. Ja ei voi muuta sanoa kuin, että kyseessä on yksi parhaista peleistä, jonka oon ikinä pelannut. Tempaisee mukaansa ja jaksaa katsoa cutscenejä, joita on ajoittain mukana enemmän kuin pelattavia kohtauksia, mutta silti pelattavuus tuo oman haastavuutensa. Tästä innostuneena oonkin aloittanut seuraavan pelin pleikkarilla samalta yhtiöltä.
Unchartedin aloitin muutama päivä sitten ja toistaiseksi tykkään kyllä paljon. En kuvitellut, että sisältäisi niin paljon räiskintää, koska TLOU painotti juuri sitä selviytymistä ilman aseita. Toisaalta on taas kiva paukuttaa menemään. Onneksi mukana on kuitenkin sitä seikkailuakin, ettei ihan pelkkää räiskintää ole. Vähän ärsyttää se, että voit vaan kävellä kielekkeeltä suoraan kuolemaan, mutta kieltämättä on hauskaa pelleillä heilutellen aseita niin, että näyttää siltä kuin päähahmo soittaisi kitaraa niillä ja hyppiä seinillä heiluttaen takapuolta. Ehkä vähän lapsellista mutta noh, tykkään repiä huumoria kaikesta.
 Viimeisenä mainittakoon Assassin's Creedit, joista neljättä oon tässä pelaillut jo vuoden päivät, mutta innostuin taas pelaamaan sitä kohti loppua, sillä sain myöhäisenä synttärilahjana tuon Roguen, joka on tosi samantyyppinen edeltäjänsä kanssa. Odottelen että ne Unityn bugit laantuu, ja toivon saavani sen pelattavaksi sitten jouluna.

Mihinköhän näistä nyt päättäisi iltansa. Toisaalta hyvä kirja voisi rauhoittaa, mutta tylsän pitkän koulu- ja työpäivän päätteeksi olisi kiva vaan aivottomasti paukutella peliohjainta. Nyt ensiksi ainakin menen syömään.

Onkos muut lukenut tai pelaillut näitä?